Mietteitä sukupuolista

 

Mies, nainen, muunsukupuolinen, transgender, gender-fluid, ei-binäärinen... Sukupuolia on monia ja sukupuoltaan voi ilmentää monella tapaa. Sukupuoli voi oman kokemukseni mukaan myös elää ajan mittaan, mikä on ollut toisaalta hämmentävää mutta myös vapauttavaa havaita. Olen aktiivisesti miettinyt omaa sukupuoltani ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Kerroin silloin terapeutilleni siitä, kuinka koen satunnaista tarvetta laittaa päälleni jotain naisellista. Yleensä ne olivat jotain silloiselle vaimolleni kuuluvia vaatteita, mutta minulla oli - muiden tietämättä - ollut myös omat korkokengät ja korsetti jo vuosituhannen alussa. Olin heittänyt ne kuitenkin roskiin päätettyäni alkaa "normaaliksi mieheksi ja perheenisäksi" vaimoni odottaessa ensimmäistä lastamme. Juteltuani tarpeestani terapeuttini kanssa hän rohkaisi minua tutkimaan sitä eteenpäin ja ostin pian elämäni ensimmäiset rintaliivit. Siitä alkoi todellinen tutkimusmatkani naisellisuuteen ja se jatkuu edelleen. Ajattelin aluksi naisellisesta puolestani niin, että sisälläni asuu pieni nainen, joka haluaa välillä tulla nähdyksi. Nähdyksi tulemiseen liittyi pukeutumista, meikkaamista ja muuta laittautumista. Kasvatin hiuksiani pidemmäksi ja pyysin parturiani leikkaamaan ne naisellisen mallin mukaan. Aloin ilmentää naisellista puoltani myös elein ja sananvalinnoin. Varsin nopeasti sisälläni asunut nainen kasvoi täyttämään minut ja muuttui pysyväksi osaksi identiteettiäni. Alkuun minulla oli hänelle oma nimi, mutta vähitellen minusta alkoi tuntua, etten voi olla kaksi erillistä persoonaa. Terapeuttini ehdotti jopa, osittain leikkisästi, että yhdistäisin mies- ja naisnimeni kokonaan uudeksi nimeksi. Se ei kuitenkaan maistunut suussani hyvältä enkä enää koe tarvetta nimetä naisellista puoltani erikseen. 

Muistan kun mietin transsukupuolisuutta tosissani ja päädyin siihen, että haluan jatkaa miehen kehossa. Yksi iso syy päätökseeni oli se, etten halunnut joutua kohtaamaan tuttujani kehollisesti eri sukupuolisena kuin minä he ovat minut oppineet tuntemaan. Pelkäsin joutuvani täysin kaiken ulkopuolelle ja joutuvani rakentamaan elämäni uudelleen. Nyt korjausprosessi on alkanut mietityttää minua taas, ainakin osittain. Luulen että elämässäni on sen verran suvaitsevaisia ihmisiä, että voisin kokea sellaisen muutoksen turvallisena. En tiedä miten pitkälle olisin valmis menemään korjausprosessissa, mutta haaveilen usein rinnoista ja toivon hillitympää ihokarvojen kasvua. Molemmat voi toki ratkaista sheivaamalla ja käyttämällä implantteja, mutta se ei ole sama asia.

Nykyään olen jonkinlainen muunsukupuolinen tai ei-binäärinen ihminen, vaikken sukupuoltani missään tuokaan erikseen esiin. Jos sitä kysytään jossain lomakkeessa niin vastaan fiiliksen tai kyselyn virallisuusasteen mukaan joko mies tai muu. Jonkun kerran olen ollut nainenkin. Eniten minua kiehtoo tällä hetkellä queer-identiteetti, koska se antaa liikkumavaraa ja välttää lokerointia. Identiteetistä riippumatta minulle on tärkeintä olla oma itseni ja pystyä ilmentämään sitä ulkoisesti. Läheskään aina en voi niin tehdä, koska pelkään muiden suhtautumista ja kaapista tulemista. En haluaisi kohdata ihmetteleviä tai vihamielisiä katseita tai vastailla pukeutumiseeni liittyviin kysymyksiin. Ne ovat kuitenkin yksityisasioitani eivätkä kuulu muille. Onneksi ihmiset tuntuvat suhtautuvan minuun varsin neutraalisti enkä ole montaa kummeksuvaa katsetta havainnut. Olen myös saanut - yleensä tutummilta ihmisiltä - paljon myönteistä palautetta ja kehuja sääristäni tai värivalinnoistani. Sellainen kannustaa ja rohkaisee jatkamaan.

Miksi pukeutuminen on niin merkittävä osa identiteetin ilmentämistä? Se on kuitenkin sinänsä pinnallista olemista ja pukeutumalla saatetaan myös pyrkiä kuulumaan joukkoon näyttämättä todellista itseään. Teen sitä varmasti välillä itsekin, vaikka pyrinkin persoonallisuuteen ja oman fiilikseni ilmentämiseen. Mikä onkaan ihanampaa kuin laittaa päälleen juuri sellaiset vaatteet kuin sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Läheskään aina se ei ole itselleni mahdollista aiemmin mainituista syistä ja usein päädyn kompromissiin oman halun ja ulkoisten odotusten väliltä. Ulkoiset odotukset ovat siis ajatuksia siitä, miltä mieheltä näyttävän ihmisen odotetaan näyttävän. Kuvioon toki sotkeutuu omia pelkojani erilaisuudesta ja olen tehnyt paljon töitä niiden lieventämiseksi. Kenties pääsen vielä joskus tilanteeseen, jossa kompromissia ei tarvitse enää tehdä, vaan voin käyttää nahkasaapikkaita talvikelillä tai mennä uimaan pinkissä uimapuvussa. Toki teen niin jo nyt mutta vasta ylimääräisen "riskiarvioinnin" jälkeen enkä läheskään niin usein kuin haluaisin. Mutta matkani on edelleen kesken ja paljon olen jo saavuttanut.